Suomi-loma, seminaari, road trip, EM-kisat, mitä näitä ny on

Suomi, koira ja kahvi <3 SC: Emiliabjj

Viime kirjoituksen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä, ja bloggailu on ihan tarkoituksella ollut prioriteeteista viimeinen. Sitten eilen Mirva eli @voikukkajj sanoi (kohteliaammin muotoiltuna) että kirjota ny sitä sun saakelin blogia idiootti joten tässä sitä nyt ollaan.

Jouluna olin tosiaan Suomessa (mun lennoista rakkaan karvapalleron kanssa varmaan kaikki onkin lukeneet…) ja vedin seminaarin Barretolla naisille. Oli taas kyllä niin siistiä nähdä miten paljon naisia treenaa Suomessa ja vieläpä aktiivisesti, monet ihan kisamielessä. Täällä Espanjassa kun naisia ei todellakaan ole kun ihan kourallinen ja heistäkään suurin osa ei kilpaile. On ihan eriasia treenata niin, että siellä naisten pukkarissa on muitakin ja siellä pääsee vaihtamaan kuulumisia ja treenihöpötyksiä.

Kiitos kaikille osallistujille sekä Total Centerille! Kuva: Mirva Vainio/ Voikukkajj

Kotiinpaluu olikin sitten aika mielenkiintoinen, kun toisen rikotun lentoboksin jälkeen langetin Culolle elinikäisen lentokiellon (huom. siis minä langetin, ei mikään lentoyhtiö :D) ja totesin että nyt pitäis aika nopealla aikataululla keksiä miten pääsen Euroopan ihan pohjoisimmasta päästä aivan eteläisimpään. Mietin jo junamatkaa yms kaikenlaista, mutta ihan älyttömän hyvän tuurin ja mun rakkaan hieroja-ystävän Elinan (kaikki Fuengirolassa hierottavaksi Harmoniaan!!!) ansiosta sain käyttööni auton, joka haluttiin Tampereelta Fuengirolaan. Eli siis aivan täydellinen juttu mulle. Mun pikkusisko Maarit lähti (pakotettiin) mukaan matkaseuraksi, ja alle 24h siitä, kun Culo kirmaili lentokentällä, mulla oli jo matkasuunnitelma road tripille tehty.
Perjantaina 6.1. lähdettiin siis aamulla Lahdesta ensin Helsinkiin, lautalla Tallinaan, päivän aikana Viron, Latvian ja Liettuan läpi Puolaan yöksi. Puolasta aamulla sitten aikasin taas liikkeelle kohti Saksaa, jonka huonot ajokelit pakotti meidät lopettamaan ajamisen tunteja aiemmin kuin oltiin suunniteltu. Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, jatkettiin Saksassa matkaa ensin meidän Pia-tädille lounaalle, ja sieltä sitten yöksi Lyoniin Ranskaan. Lyonista lähdettiin maanantaina ihan täydellisessä ajokelissä auringon paisteessa kaasu pohjassa kohti Espanjaa, ja yöksi Albaceteen. Tiistaille jäi ajoa vain reilu 6h, joka tuossa vaiheessa sellaisten 10-13h ajopäivien jälkeen tuntui aivan naurettavan lyhyeltä 😀

En ole ikinä juonut niin paljon energiajuomia varmaan elämässäni yhteensä, kuin tuolla ajaessa. Ja koko viiden päivän aikana ainoa oikea, kunnon ruoka syötiin Pialla Saksassa, muuten pelkkää leipää hummuksella yms helppoa autoruokaa. Kahvia kului ihan tajuttomia määriä, ja lopputulos oli että paras huoltoasemakahvi taisi olla Virossa. Ajokulttuurit oli aikamoisia tuolla Baltiassa, ja Puolassa taisi olla kaikkein hulluimmat kuskit. Ranskan maaseudun maisemat jäivät parhaiten mieleen niin uskomattoman upeina että teki monta kertaa mieli pysähtyä motarin varteen vaan ihastelemaan.

Koiran kanssa matkustaminen oli oikeastaan tosi kivaa näin, tuli pysähdeltyä ja jaloiteltua usein, ja Culo toi myös omanlaistaan turvallisuutta vieraissa maissa ajellessa. Ihan vasta viimeisinä päivinä siitä huomasi, että matkustaminen ja paikallaanolo alkoi riittää, ja se vaati hieman enemmän huomiota ja pysähdyksiä kuin alkumatkasta.

Fiilis 10/10 jossain päin Ranskaa.

Road trip oli aivan mahtava omalla tavallaan, vaikka siis maksoi aivan kaikki säästöt ja enemmänkin, mutta nähtiin ainakin Maapun kanssa kirjaimellisesti Eurooppa päästä päähän. Olisi reissusta toki enemmän saanut irti, kun ei olisi ollut pakko ahtaa 4500 kilometriä 4,5päivään 😀 Mutta tulipahan tehtyä. Ja Maarit ajoi tosiaan koko reissusta tasan yhden tunnin verran.

Mitä vaan tän vieterin takia <3

Onneksi mulla on niin mahtava työpaikka, työkaverit ja ymmärtäväinen pomo, että ei tarvinut siitä vielä kaikenm uun lisäksi stressata. Sofia-opisto <3

Tuolla reissussa sainkin jonkun aivan kamalan taudin, ja oon ollut pienessä kuumeessa, flunssassa ja kamalassa yskässä siitä asti. Nyt vasta oikeastaan on helpottanut, ja voin hengästyä ilman hengenahdistusta ja kauheita tukehtumisyskäkohtauksia. Voitte kuvitella miten hyvä fiilis oli otella kolmen viikon sairastamisen jälkeen, kisapäivänä mulla oli vielä korvatulehdus ja kuumettakin. Oli ehkä aika typerää otella, olis pitänyt vaan malttaa jättää kisat väliin, mutta ei sitä jotenkin vaan pystynyt. Ja olen siihen tyytyväinen, että taistelin kyllä siis aivan loppuun saakka ja annoin ihan kaiken mitä pystyin, ja tämän huonompaa kuntoa ei kisoissa ikinä enää ole edes varmaan mahdollista olla. Mutta silti mun vastustaja oli kyllä niin hyvä, että terveenäkin olis ollut vaikea voittaa. Hänhän voitti nyt oman ja avoimenkin sarjan, ja oon jo vuosia katsellut hänen ottelujaan ja miettinyt että hitto miten hyvä joku voikaan olla. Haluaisin kyllä treenata tai otella hänen kanssaan vielä terveenä joskus 🙂

@voikukkajj
Oikeesti kattokaa ny kuin taitava kuvaaja Mirva on!! @voikukkajj 

Tämä alkuvuosi on kaiken tämän jälkeen silti ollut positiivinen, ja mulla on paljon uusia, hienoja projetkeja ja kuvioita luvassa loppuvuodelle. Seuraavat kisat on sitten joskus kun olen saanut taas treenata kunnolla, haluaisin käydä jotkut pienemmät kisat ennen alkukesän MM-reissua. Mutta ihan tosiaan terveyden ehdoilla nyt, en enää ikinä halua astella tatamille tossa kunnossa mikä EM-kisoissa oli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *