Alkukesän höpinää

Toukokuu on kohta ohi ja kesä on ihan oikeasti kunnolla käynnissä! Outoa olla täällä, kun yleensä aina tähän aikaan vuodesta ollaan Los Angelesissa MM-kisoissa. Mutta toisaalta on kiva hengähtää ja vaan nauttia tästä loppukeväästä Espanjassa, varsinkin kun töissäkin on vähän nyt rauhoittunut pariksi viikoksi.

Mua jo jonkun aikaa vaivanneisiin kolotuksiin löytyi vihdoin syy, polvesta sisäsiteessä repeämä ja oikean käden peukalon nivel venähtänyt ja tulehtunut. Ei ihme että on elämä ollut vähän hankalaa, hah. Onni onnettomuudessa että kisoihin ei ole pakko mennä, ja saan keskittyä kuntoutukseen ja paranteluun rauhassa. En ole diagnoosien jälkeen sparrannut ollenkaan, olen ollut salilla tekemässä tekniikkaa paljon jotta en tulisi hulluksi, ja salilla olen käynyt myös. Kohta toivottavasti voi jo turvallisesti aloittaa kevyen sparrailun ja testailla vähän polven kuntoa. Vaikka polvi onkin tavallaan se “vakavampi” vaiva, niin paljon ärsyttävämpi ongelma on tuo käsi. Yritäppä selvitä tavallisesta elämästä ilman oikean käden peukaloa! Ihan kaikki puhelimen selailusta syömiseen ja koirien kanssa ulkoilemiseen on yhtäkkiä paljon vaikeampaa.

Kuntoutus-liikkeiden lisäksi mulle määrättiin niin paljon suppailua kuin mahdollista. Opetan suppailua toki viikoittain, mutta sen lisäksi nyt yritän käydä niin paljon kuin mahdollista merellä vahvistamassa jalkaa. Aika ihana tapa hoitaa keho kuntoon. Käsi meinaa meloessa vähän ärtyä, mutta vähän kun vaan meloo “väärin”, niin kivun saa pidettyä ihan sopivana. Muutenkin oon nykyään ihan papu kesän lopussa, veikkaan että teen omat rusketusenkat syksyyn mennessä!

Me adoptoitiin tosiaan tuossa reilu kuukausi sitten meidän toinen koira. Rakas ihana karvainen haisulimme Culo 7v sai nyt siis vihdoin ihan oikean sisaruksen ainaisten sijaispentujen sijaan. Culo on ihan uskomattoman hyvä niin ihmis- kuin eläinvauvojenkin kanssa, ja Nena ei ole ollut mikään poikkeus. He nukkuu päikkäreitä tälläkin hetkellä säkkituolissa lusikassa, ja Culo etenkin ulkona rohkaisee Nenaa paljon, jos pientä alkaa joku uusi juttu jännittämään ja tekis mieli pistää jarrut päälle. Bonnie-kissanpentu tuo oman hauskan lisänsä tähän meidän jengiin vielä, ja onkin ollut ihana katsoa Nenan ja Bonnien leikkejä, he kun ovat arviolta aikalailla juuri samanikäisiä. Nena on aika rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä pentu, on oppinut myös jo käskyt istu, maahan, tassu ja kyljelle, kieriminen on tällä hetkellä työn alla. Ulkona vapaana ollessaan tulee hienosti luokse kutsuttaessa, kuten kotona sisälläkin. Kaikin puolin juuri meidän perheeseen täydellisesti sopiva wuffe <3

Nena Nehme Nenpparelli Nemppersson Nenukki Nenuliini
Meidän rakkaat turret

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *