Meidän koirien tarinat

Uimamaisteri <3

Adoptoitiin meidän ensimmäinen rakas rescue-wuffe vasta parin kuukauden seurustelun jälkeen Santerin kanssa vajaa viisi vuotta sitten. Oltiin molemmat kauan jo haluttu koiraa, ja kun menimme kesälomareissulle Espanjaan, ja näimme Culosta, silloisesta Tysonista, ilmoituksen Facebookissa, se oli menoa sitten heti.

Tämä kuva oli silloisen Tysonin ilmoituksessa, jossa kerrottiin omistajan vievän koiran tappotarhalle jos kotia ei löydy heti.

Ei oltu lähdetty reissuun mitenkään ajatellen että palattaisiin kotiin koiran kanssa, mutta jotenkin Culon tarina ja kuvat iski vaan molempia syvälle sydämeen. Culo-raasu oli reilu 2v leikkaamaton uros, jota ei oltu milläänlailla pidetty perheenjäsenenä, vaan käytännössä lukittuna yhteen huoneeseen ties kuinka kauan ilman mitään lenkkejä tai puuhaa. Culon tassujen anturat olivat aivan pinkit ja pehmeät kuin vastasyntyneen pennun, koska se ei ollut kävellyt missään. Culon kynnet olivat niin pitkät, että sillä edelleen on virheasentoa varpaissa sen takia, että kynnet eivät olleet kuluneet eikä niitä oltu ikinä leikattu, joten tassut vääntyivät niiden takia pysyvästi huonoon asentoon. Culolla kylkiluut paistoivat, iho oli aivan kamalassa kunnossa täynnä haavaumia, ihottumaa, paiseita ja ties mitä. Culoa ei oltu millään lailla sosiaalistettu, sille kaikki oli hirveän stressaavaa koska kaikki tottakai oli tosi uutta ja pelottavaa kun toinen oli tottunut olemaan vaan yhdessä huoneessa aina, ja sillä oli tosi paljon terveysongelmia huonon pidon ja hoidon takia.

Mökkireissu kesällä 2013. Tässä Culo oli ollut meillä ehkä reilun kuukauden. Söpö kalju Santeri 😀

Culo asui meidän kanssa Espanjassa jo pari päivää ennen lentoa (joka meni ongelmitta, kuten kymmenet lennot sen jälkeen ennen sitä kohtalokasta joulua puolitoista vuotta sitten…) ja ehdittiin vähän tutustua siihen. Alku oli tosi jännittävää, koska eihän me tiedetty millainen peto se on ja mitä traumoja siitä löytyy, eikä yhtään mitään muutakaan siis. Miltei kaikki meidän tutut ja perheet oli sitä mieltä että se vielä söisi meidät kun nukutaan, mutta mun entiset pomot Vääksyn Kanavan Helmi -kahvilasta, jotka ovat ammattikoirakouluttajia, olivat täysin sitä mieltä että hyvin se tulee menemään ja kyllä me pärjättäisiin Culpertin kanssa. Heidän ansiostaan Culo onkin nykyään niin uskomattoman hieno, koska Koiratalon Merja ja Jyrki Ahvenainen tekivät meidän kanssa paljon töitä ja antoivat kullanarvoisia neuvoja jokaiseen ongelmaan mitä ikinä tuli vastaan.

Kesä 2013, Sumperon ensimmäinen kesä meillä Suomessa.

Ja niitä ongelmiahan riitti. Culo oli aggressiivinen toisia koiria kohtaan, aggressiivisen pelokas kun joku vieras tuli kotiovesta sisään, haukkui kaikille äänille, veti kuin hevonen lenkillä ja hyppi kaikkia päin, sekä tietenkin kaikki terveysongelmat, lähinnä ihon ja vatsan kanssa. Oltaisiin haluttu leikata Culo heti Suomessa, mutta jouduimme odottamaan melkein puoli vuotta vain koska sen iho oli niin huonossa kunnossa, että leikkaushaavat eivät olisi parantuneet.

Maailman hienoin poika.

Tehtiin tän ongelmakäyttäytymisen kanssa aivan älyttömästi töitä, ja sanoisin että kyllä siinä reippaasti yli vuosi meni ennenkuin pystyi huokaisemaan että nyt taitaa pahin olla takana ja tuloksia alkaa näkyä. Nähtiin kuitenkin ihan ekoista päivistä saakka, että tässä koirassa on potentiaalia, ja Culo sopisi meille ihan täydellisesti kun sitä vaan kouluttaisi oikein ja pitäisi rakkaana perheenjäsenenä. Oikealla ruoalla ja lääkityksellä saatiin iho-ongelmat ja vatsavaivat kuriin, Culo leikattiin (se jo auttoi vähän aggressiivisuuteen ja machoiluun), ja erilaisilla kikoilla ja kärsivällisyydellä sekä hirveällä määrällä työtunteja siitä alkoi kuoriutua ihan oikea hieno koira sen pelokkaan ja arvaamattoman haamun sijaan.

Lempipuuhassaan, eli uimassa pallon perässä

Käytiin Suomessa ollessamme paljon koirapuistoissa heittelemässä palloa ja tutustumassa muihin koiriin, joka sujui mun mielestä ihan mielettömän hyvin Sumperolta sen historiaa miettien. Alkuun puistoillessa isoin haaste oli opettaa se tulemaan luokse, koska miellyttämisenhaluahan tästä karvakasasta ei juurikaan löydy. Santeri joskus ihan fyysisesti jahtasi ja juoksi sen kiinni kun ei millään totellut ja antanut ottaa kiinni. Nyt kun tuota aikaa miettii, se tuntuu niin kaukaiselta ja myös hassulta ajatella, että Culo ei joskus ole totellut meitä. Se myös helposti lähti esim aidan toisella puolella olevan rähisevän koiran typeryyksiin mukaan, mikä oli tosi raivostuttavaa. Täällä me ei voida koirapuistoissa käydä Culon rodun takia, mutta nykyään myös ihan siitä syystä että ei tuo sellaisesta enää oikein nauti.

Tänä päivänä Culon lempparihommat on sohvalla nukkuminen, sängyssä nukkuminen ja ulkona sen omalla sohvalla auringossa nukkuminen. Jos kuitenkin jotain muuta täytyy tehdä kuin nukkua, Culo tykkää mennä vaeltamaan metsään tai kirmailemaan rannalle. Mutta näihin seuraksi kelpaa vain ihmiset tai sitten meillä olleet sijaispennut ja nyt toki meidän uusi pentu Nena. Eikä Culo silloinkaan pentujen kanssa leiki, hänellä on ihan omat kuviot ja touhut joihin ei muita kaivata, minä just ja just saan osallistua heittämällä keppiä tai palloa, muuten Culo mielellään vaan nuuskuttaa ja seikkailee omia reittejään. Tässä huomaa että se on tulossa vanhaksi, ja sille on ne omat rutiinit ja tutut hommat tärkeämpiä kokoajan, eikä se nauti yhtään uusista paikoista tai tilanteista. Sen liikunnantarve on myös vähentynyt tosi paljon, silloin kun Subelius meille tuli, oli joka päivä tehtävä jotain reippailua useamman tunnin ajan. Käytiin juoksemassa, pyöräilemässä, uimassa, koirapuistossa yms, koska muuten se hyppi seinille kotona. Nykyään sitä joutuu varsinkin aamuisin oikeasti raahaamaan ulos, ja lenkkien välissä se vaan löhöilee. Ja esimerkiksi vuorilla vaeltamisen tai rannalla leikkimisen jälkeen se on aivan loppu vähintään loppupäivän, yleensä vielä seuraavanakin päivänä siitä huomaa tavallista vahvempaa laiskuutta.

Seikkailija
Pikku-Bonnien kanssa siestalla

En olisi ikinä uskonut silloin kun Culo meille tuli, että siitä kuoriutuisi niin täydellinen ja rakas perheenjäsen, joka on niin ihana ja hellä koiranpentujen ja nyt näköjään kissanpentujenkin kanssa. Häneltä ei ikinä lopu halit kesken, vaan aina on röhnötyskaveri lähellä jos tahtoo. Culoa saisi helliä ja silitellä vaikka koko päivän, ja se haluaa olla kaikessa mukana mitä tehdään pyykkienlaitosta lattianlakaisuun. Nykyään ainoa alkuaikojen ongelma joka on jäljellä on oikeastaan aikuisten uroskoirien kanssa toimeentuleminen, mutta sen kanssa on aika helppo selvitä niitä tilanteita vaan yksinkertaisesti välttämällä. Iso syy Culon hienoon käytökseen on tosiaan Vääksyssä sijaitsevan Koiratalon Merjalta ja Jyrkiltä saatu apu. En voi lämpimämmin suositella heidän puoleensa kääntymistä aivan missä tahansa käytösongelmassa koirien kanssa, ja Jyrki myös on koulutettu koirahieroja, jonka käsittelystä ainakin meidän haisuli tykkäsi aivan mielettömän paljon. Helpoiten saat yhteyttä sähköpostitse merja@koiratalo.com jos koet heidän palveluidensa kiinnostavan mahdollisesti! HUOM. Tämä ei ole maksettu mainos todellakaan, vaan ihan täysin vilpittömästi meidän suosittelema todella hyvä palvelu joka auttoi meidän tilanteeseemme huomattavasti.

Mun aarre <3

Aina valmiina löhöilemään auringossa
Parin päivän ikäinen Bonnie ja Culo
Culo ja alkuvuoden sijaispentu Nino
Sumpero lempparipaikassaan eli eläinlääkärillä
Talvi-rantailut
Vuorilla lenkillä
Culo ja Salli-sijaispentu
India-sijaispennun kanssa lusikassa
Lola, yksi meidän ja Sumpankin lemppari-sijaispennuista
Minun vauva

Ei voi muuta sanoa kuin että ollaan niin kiitollisia, että päätettiin adoptoida Culo. Hän on myös syy miksi ollaan lähdetty koirienpelastushommiin mukaan, ja mikään ei ole opettanut meille niin koirista kuin meistäkin niin paljoa kuin kaikki Culon kanssa tehty työ. Se tulee aina olemaan meidän ensimmäinen koira, ja toivon että elämänsä alkupuolen huonosta terveydenhoidosta ja ruokavaliosta tms huolimatta porskuttaa meidän kanssa vielä monen monta vuotta <3

Culo, Bonnie ja Nena
Tälläinen Nena oli meille tullessaan n. 3kk ikäisenä
Sisarustensa kanssa
Ensimmäinen päivä kotona

Nyt toukokuun alussa meille muutti kadulta kahden sisaruksiensa kanssa löydetty Nena (nyt varmaan sellainen reilu 4kk ikäinen), joka alkuun piti tulla sijaiskotiin, mutta sillä sekunnilla kun sain Nenan ekaa kertaa syliini, tiesin sen jäävän meille. Nenan kanssa on nyt opeteltu kaikkea uutta, on ravattu eläinlääkärissä alussa olleiden terveysongelmien kanssa, ja tutustuttu elämänmenoon rauhassa. Nena tuli meille tosi aliravittuna, kaikki luut törröttäen, mutta se on jo kuukaudessa saanut nostettua painonsa reilusta kolmesta kilosta lähemmäs kymmentä, joka on sen ikäisen ja rotuisen pennun sopiva paino. Kaikki tämä on tehty eläinlääkärin tarkkaillessa, ja Koiratalon Merjalta saatujen ohjeiden avulla. Taas iso kiitos Merja ja Jyrki Vääksystä kaikesta avusta!

Nena on oppinut jo vaikka mitä, ja onkin hurjan fiksu tyttö. Osaa jo istua, antaa tassun, mennä maahan ja kyljelleen sekä kieriä ja toki lenkillä kävellä nätisti hihnassa ja vapaana ollessaan kirmata luokse heti kutsuttaessa. Nena ja Culo ovat aivan ihana kaksikko, jotka nukkuvat usein aivan kylki kyljessä tai Nena vähän Culon päällä, ja molemmat ovat yhtä pahasti Bonnien tossun alla käskytettävänä. Meillä on aivan ihana eläintarha täällä nyt, vielä kun saisin minipossun ja kanin ja marsun olisin aivan taivaassa!! Niitä kyllä taidan saada odottaa hamaan loppuun saakka jos aion tuon miehen tässä talossa kuitenkin pitää.

Tohelo ja Torvelo

PS. Tiedetään kyllä mitä Culon nimi tarkoittaa, tiedettiin se myös sitä annettaessa 5v sitten. Haluttiin mahdollisimman ei-macho egonjatke-nimi Tysonin tilalle, joten päädyttiin Kulovalkea-sanan alkuosaan c-kirjaimella ihan omaksi iloksemme. Ei todellakaan ajateltu että asuittaisiin Espanjassa. Mutta hei, ei nimi miestä pahenna!

Kun Bonnie haluaa olla yksin sohvalla niin hänhän sitten on yksin sohvalla.

1 thought on “ Meidän koirien tarinat

  1. Parasta luettavaa, tosin vähän silmäkulma kostui, mutta kuitenkin pelkästä onnesta ja kiitoksesta mitä olette näille kullanmuruille antanut hyvän kodin paljon rakkautta ja hoivaa kiitos ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *