Kevät 2018 – mun urheilu-uran vaikein kausi

Polaris Professional, kuva: Attack The Back

Tää koko kevätkausi on mennyt urheilun suhteen aika penkin alle lukuunottamatta toki arvokasta voittoa Polaris-ammattilaisotteluillassa alkukeväästä. Kaikki sen jälkeiset kisasuunnitelmat on joutunut heittämään roskikseen erilaisista terveydellisistä syistä, joista viimeisimpänä ja vakavimpana polven sisäsiteen repeämä ja sen kuntoutus.

Polaris Professional, kuva: Attack The Back

Nyt ollaan jo voiton puolella onneksi, ja olen jo päässyt ottamaan sparria luotettavimpien treenikavereideni kanssa, joiden tiedän osaavan varoa ja olevan kykeneviä ottamaan hellempiä eriä. Tiedän olevani myös onnekas, koska polvi olisi voinut mennä paaaaljon pahemminkin ja kuntoutus olla parin kuukauden sijasta vuoden. Ihmiskroppa on niin jännä, ihan vain millin eri repeytymissä voi olla se ero kahden ja kahdentoista kuukauden kuntoutuksessa.

Täyslepoa polven takia en ottanut kuin ehkä reilun viikon, vaan heti kun pystyin olin joka treeneissä joissa voin mukana edes drillaamassa ja koutsaamassa. Olen suppaillut ihan mielettömän paljon, koska se on hyvä tapa vahvistaa polvea ja samalla sentään tuntuu että jotain saa tehtyä.

Fyysisesti luulen että pitkä kevyt jakso kovista treeneistä ja kisoista teki vaan hyvää, mutta henkisesti on ollut paljon rankempaa. Oli tosi vaikea katsoa esim MM-kisoissa oman sarjan otteluita, ja tänä viikonloppuna olisi ollut esim IBJJF:n Spanish nationalsit, joihin olisi ollut kerrankin vielä helppo osallistua kun Madrid on vain edullisen yhden tunnin lennon päässä. Sitä on vaikea kuvailla, miten paljon töitä joutuu oman pään sisällä tekemään, jotta oma identiteetti urheilijana ei kärsi loukkaantumisten yhteydessä. Mun kahdeksan vuoden bjj-uralla tää sisäsiteen repeymä on vakavin, eli oon todellakin ollut ihan mielettömän onnekas, ja ehkä senkin takia on erityisen vaikeaa. Tää oli tän kevään sairastelun jälkeen sellainen kirsikka kakun päällä, joka sinetöi kisa- ja treenitauon.

Näillä näkymin seuraavat kisat ovat syyskuussa Lissabonissa, ja kesä tulee täyttymään vähitellen kovenevista treeneistä, sekä muutamasta reissusta. Kohteita tulee olemaan mm. Malta ja Islanti, sekä tietenkin maailman ihanin maa Suomi <3

Suomessa tullaan Santerin kanssa käymään varmaankin elokuussa jotta saadaan vihdoinkin järkättyä kihlajaiset, ja mulla on muutenkin kyllä jo ihan kauhea Suomi-ikävä. Oon ollut viimeksi Suomessa syyskuussa 2017, eli ihan liian kauan aikaa sitten. Elokuussa onneksi on vielä kesä, ja on ehdottomasti päästävä käymään mökillä nauttimassa Suomen ainutlaatuisesta luonnosta.

Tää kolmikko on parasta lääkettä mihin vaan vaivaan <3
Tähän loppuun vielä pakko hehkuttaa Harmonia Fuengirolan Netan mulle tekemiä tukkataikoja! 3 vuotta edellisestä leikkauksesta hups!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *