Barcelonan superfight

Kaikkea sitä onkin ehtinyt tapahtua miltei kuukaudessa, milloin viimeksi kirjoitin! Syksy on tullut tännekin, meidän kotirapusta löytyi pieni kissanpentu, joka nyt sitten muutti meille, työkuviot ovat mulla hieman laajentuneet, pari seminaaria on tullut sovittua ja nyt viikonloppuna pääsin katkaisemaan pitkän kisataukoni ja ottelin Barcelona BlackBelt -tapahtumassa. Smaugin tarinan kerron vähän myöhemmin ihan omassa tekstissä.

Mutta tosiaan, viimeksi olen otellut helmikuussa Polaris Professional -ammattilaistapahtumassa, koska kevään kisasuunnitelmani (Rome Open & MM-kisat) menivät täysin romukoppaan sairastumisen sekä polven sisäsiteen repeytymisen takia. Nyt kroppa on kuitenkin taas iskussa, ja pääsin viimeinkin astumaan taas kisatatamille ja ottelemaan. Santeri oli main event samassa tapahtumassa, ja en nyt aio tässä kirjoittaa romaania siitä miten naurettavaa tuomarointia matsissa oli, jokainen voi mennä itse katsomaan videon Barcelona BlackBeltin profiilista ja jättää esimerkiksi kommenttia sinne asiasta. Kaikki jotka mua instassa seuraa, tietää mun mielipiteen asiasta varmasti.

Vitsi että jännitti ennen ottelua! Pitkä tauko kisaamisesta, ja sitten vielä vastustajana ottelija, jolle olen kerran aiemmin hävinnyt. Olen otellut siis Lilo Asensia vastaan 5v sitten, kun itse olin purppuralla ja hän jo mustalla, pienissä salikisoissa ja hävisin yhdellä hyyyyvin kyseenalaisela sweepillä. Oli kiva päästä ottamaan rematchia, mutta kyllähän se antaa oman lisämausteensä hermoille. Oon aina ollut kova jännittämään, mutta pari viime vuotta on helpottanut ja oon oppinut käsittelemään niitä tunteita paremmin. Jotenkin kuitenkin tässä tapahtumassa en saanut sellaista rauhaa mieleen kuin yleensä, vaan jännitin ihan kuin valkovöisenä konsanaan. Olin myös TAAS kipeänä, ihan kuten Polariksessakin, joten se ehkä lisäsi vähän hermostuneisuutta. En saanut hikeä ja lämpöjä päälle millään, ja matsin alkaessakin vielä sormet esimerkiksi olivat ihan jäiset ja tunnottomat.

Tiesin kuntoni vuoksi matsin alun tulevan olemaan se vaikein osuus, koska tiedän kyllä hetken oteltuani adrenaliinin iskevän ja sittenhän ei enää haittaa yhtään että oli vähän kylmä ja flunssa, mutta ennen sitä piti olla varovaisempi ja yrittää vaan selviytyä. Ei nyt ihan putkeen se game plan mennyt, sillä jäin tosi nopeasti hetken guardissa oleilun jälkeen napakkaan käsilukkoon Lilon full guardista, mutta en oikeastaan ollut missään vaiheessa edes lähellä luovuttaa, jotenkin se kulma ei ollut yhtään oikea ja sain rauhassa pompittua ja kierrettyä pakoon. Sen jälkeen matsi olikin sitten ihan mun, sain ohitettua guardin ja siirryttyä mountiin, mountissa hetken pyöriskelyn jälkeen sain sitten itse haettua käsilukon ja lopetettua ottelun siihen. Tuntui mahtavalta saada lopetusvoitto, vieläpä espanjalaisesta vastustajasta espanjalaisen yleisön edessä, hah.

Maailman emiliain kuva

Mä en kauaa ehtinyt mun voitosta riemuita, kun koko illan pilasi Santerin ottelu ja sen tuomarointi. Täältä voit mennä katsomaan Santerin ottelun vähän alaspäin selaamalla, ja sitten muodostaa oman mielipiteesi, noudatettiinko tuossa nyt ihan IBJJF:n stallaussääntöjä vai ei.

Body triangle ja vyögrippi full guardista alta ja Santeri oli muka se joka stallasi.
Ikuisesti fan girl <3

Maanantaina kierreltiinkin sitten ihan turisteina Barcelonaa, ja kaupunki teki kyllä vaikutuksen. Ihana sekoitus Roomaa ja Lissabonia espanjalaisella vivahteella ja ihan omanlaisellaan arkkitehtuurilla. Nyt ollaan kuitenkin jo taas kotona ja arjessa kiinni, seuraavat kisat mulle on viimeistään Madrid Openit, joista tarkoitus olisi kerätä puuttuvat muutamat ranking-pisteet EM-kisoihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *