Smaug

Heti alkuun pitää sanoa, että minä ja Santeri molemmat olemme aina olleet aikalailla 100% koiraihmisiä. En ole IKINÄ ajatellut haluavani kissaa, vaikka olihan niitäkin toki aina kiva silitellä kissakodeissa kyläillessä, mutta jotenkin kissoihin en ikinä kokenut samanlaista yhteyttä kuin koiriin. Kissan omistaminen vain tuntui aina tosi vieraalta. Luulin että ne on jotenkin tosi kylmiä ja ilkeitä eläimiä kai.

Ensimmäinen kissa joka vei mun sydämen <3

Bonnie tottakai muutti käsityksiämme kissoista jo, Bonnie asui meillä kolmen päivän ikäisestä n. 7-kuiseksi, ja vei kyllä sydämet mennessään. Bonnien Suomeen lähdön lähestyessä aloin jo puhumaan oman kissan hankkimisesta Santerille, ja syyskuun loppupuolella kun olin saattanut Bonnien ja Sannan lentokentälle, paluu kissattomaan kotiin tuntui hassulta. Ja ehkä n. tunti tai pari lentokentältä paluun jälkeen Santeri totesi että kaipa se on se kissa hankittava nyt kuitenkin!

Bonnie ja Sanna lähtivät lauantaina aamupäivällä, iltapäivällä totesimme että kyllä meidän kotiin kissa taitaisi sopia, ihan jo senkin takia että Nenahan esimerkiksi on aina elänyt Bonnien kanssa ensimmäisestä päivästään meillä lähtien, ja Culokin on niin hienosti kissan kanssa ollut että sitä taitoa on hyvä pitää yllä, ja kaikista kolmesta on ihanasti seuraa toisilleen. Nena ja Bonnie olivat ihan uskomaton taistelupari, painivat keskenään ja vuorotellen jahtasivat toisiaan ympäri kämppää.

Lauantai-iltana olimme suunnitelleet lähtevämme Ikeaan hankkimaan jotain, ja sen jälkeen salille treenaamaan. Asumme kerrostalossa, jossa espanjalaiseen tyyliin rappukäytävät ovat ulkona, ja alaportti vain kaltereista tehty, ei siis mikään ovi. Astuimme kotiovesta ulos, ja parin askeleen jälkeen näimme pienen oranssin vilahduksen hissin ja rappusten vieressä. Siellä vipelsi aivan paniikissa pienen pieni ja likainen kissanpentu!

Tälläinen kirppu sieltä rappukäytävästä napattiin kiinni

Pentu juoksi meitä karkuun aluksi tottakai peloissaan (ja jopa puri Santeria nilkasta), joten Santeri jäi katsomaan minne päin se juoksee kun mä menin äkkiä hakemaan ison pyyhkeen kotoa. Kissa juoksi yhden kerroksen ylemmäs, mutta kun seurasin rauhassa perässä, se jäi yhteen nurkkaan aivan uupuneena ja luovuttaneena paikalleen. Heitin hitaasti pyyhkeen kissan päälle ja käärin sen varovasti niin, että sain koko paketin nostettua syliini. Se siitä Ikea-reissusta, mä jäin ihmettelemään kääröä kun Santeri lähti salille.

N. tunti kiinnioton jälkeen Smaug jo kehräsi sylissä

Bonnielta oli jäänyt meille penturuokaa, hiekkalaatikko ja muutamia leluja, joten kauppaan ei ollut kiire. Ei ihan heti kyllä oltu päätettyä kissaa vielä pitää, vaan etsin sille sen lauantai-illan ajan muita koteja, lähinnä koska olin ihan varma että Santeri ei suostuisi kissaa pitämään. Laitoin Santerille jopa viestiä että ei hätää, löydän tälle kyllä kodin. Vastaus kuului että et anna sitä yhtään minnekään ennenkuin ollaan pari päivää mietitty 😀 Alkuun oltiin Smaugin kanssa vierashuoneessa, aika nopeasti se uskalsi syödä jo (varmaan niin kaamea nälkä), ja puolessa tunnissa päästiin silittelystä jo sylissä kehräämiseen. Sunnuntaina annoimme koirien haistella Smaugia, Nena oli aivan fiiliksissä uudesta riehumiskaverista eikä ihan ymmärtänyt että vielä ei voi vetää samanlaista rallia kuin Bonnien kanssa, Culo taas oli oma itsensä, haisteli vähän ja sitten Smaug olisi voinut vaikka raapia sitä verillä eikä Culo olisi sanonut mitään. Höperö vanha setäkoira.

Smaug oli todella likainen ja laiha, eläinlääkärin arvion mukaan n. 6-viikkoinen rääpäle joka painoi 700 grammaa. Mutta ensimmäisestä päivästä lähtien mielettömän seurallinen, hellyydenkipeä ja leppoisa. Oppi hiekkalaatikolle heti ensimmäisenä päivänä muutaman hudin jälkeen, antoi ilman mitään taistelua kylvettää kunnolla (vitsi miten likaista vettä oli lavuaarissa sen jälkeen!), saan edelleen esim. putsata korvat ihan vanupuikoillakin ilman ongelmaa, silmätipat, nenän pyyhkiminen, kynsien leikkuu ja kaikki muukin mahdollinen annetaan tehdä ilman vastalauseita. Smaug on uskomattoman helppo kissa, ja sopii meidän laumaan kuin nenä päähän!

Smaug on nyt reilu 4kk, ja painoa on reilu 2,5kg. Nyt vihdoin alkaa leikit Nenan kanssa sujua, koska ketteryyttä ja kokoa on tarpeeksi tasaväkiseen hippaleikkiin ja paineihin. Culon kanssa on rauhallisempi suhde, enemmän panostavat tuohon kainalossa nukkumiseen kuin riehumiseen. Smaug on juuri meidän kissa, ja aivan täydellinen sellainen. Ja niin ihanan läheisyydenkaipuinen! Joka yö Smaug nukkuu meidän vieressä, ja pyytää ihan peiton alle asti. Tulee tökkimään nenällä, ja lopettaa vasta kun nostan peittoa niin että hän pääsee käpertymään kainaloon peiton alle. Nytkin kun kirjoitan tätä, Smaug on mun sylissä nukkumassa. Smaugin lempparijutut onkin haliminen ja syöminen. Ruokaa menee ihan järjettömiä määriä, niin paljon että oli pakko googlata “Voiko kissanpentu syödä liikaa”, mutta ilmeisesti se on vain hyvä juttu että ruoka maittaa. Smaug syö lähinnä kuitenkin raakaruokaa kuten koiratkin, niin aika paljonhan sitä saa vetää, etenkin kasvava pentu.

Smaug on myös siitä ekasta päivästään asti tottunut kaikenlaiseen hoitoon, eikä esimerkiksi pesua, korvien putsausta, lääkkeidenantoa tai mitään muutakaan vastustele. Eläinlääkärissä on aivan kuten Culo, eli rauhallinen ja antaa tehdä kaiken mahdollisen ilman vastalauseita. Nenahan on tässä se täysi vastakohta, ja vihaa sydämensä pohjasta eläinlääkärissä ravaamista. Smaug on nyt saanut kaikki rokotteet, vielä rabies-vahviste pitää hakea ensi kuussa, sen jälkeen hän pääsee välillä sitten valjaissa mukaan koirien kanssa lenkkeilemään!

Näin Smaug nukkuu usein mun kanssa jos peiton alla on liian kuuma hänen mielestään.
Koko jengi <3

Jottei todellisuus unohdu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *